Viidakkomajan historia juontaa juurensa 1800-luvun alkuun, jolloin luonnonmystiikkaan ihastunut seikkailija Elias Vihervaara vaelsi nykyisen resortin alueelle etsiessään "maata, jossa luonto ei kuiskaa vaan laulaa". Hän rakensi ensimmäisen majoitusrakennuksen vuonna 1824 – käsin veistetystä puusta, kallion kupeeseen. Suku ei koskaan lähtenyt. Eikä luonto koskaan vaiennut.

1900-luku toi mukanaan muutoksia. Ensimmäisen maailmansodan aikaan alue toimi syrjäisenä turvapaikkana kulkijoille ja toisessa sodassa se piilotettiin kartalta kokonaan – vanhan kartoitusvirheen ansiosta paikka unohtui jopa viranomaisilta. Tämä "näkymättömyyden vuosikymmen" synnytti tarinoita mystisestä viidakkokylästä, jota ei ollut olemassa – ja teki Viidakkomajasta kulttikohteen vaihtoehtoisen matkailun alkuaikoina 1960-luvulla.

Arkeologit löysivät alueelta 1970-luvulla kivikauden aikaisia asumuksen jäänteitä, joiden arvioitu ikä on peräti 12 000 vuotta. Tämä muutti kaiken. Viidakkomajasta tuli paitsi lomakohde, myös historian ja luonnon pyhä yhdentymä.

Nykyään Viidakkomajaa luotsaa Eliasin viidennessä polvessa oleva jälkeläinen Aava Vihervaara, yhdessä puolisonsa Leo Kaskimaan ja pitkäaikaisen henkilökunnan kanssa – joista moni on itsekin jo toista sukupolvea mukana. Meille Viidakkomaja ei ole vain paikka – se on elävä perintö, yhteisö ja kokemus, joka syntyy luonnon rytmistä ja ihmisten tarinoista.